men nä näytt ävät pää lle kun mo net pelkä ävät, tän ään aio n ohja ta ni in, laito in lin jan ja el ää ker toa, on no in aika kauden rau han ja päättä väisyy ttä, rauha llinen ja tasa pai nossa, ni in mon ien vuosi satojen ki pu päätö kseen, väisty mässä min ua, vel jeni, äi tini ja isä ni, op paina eläm ässäsi.

Tie dän et tä o n olem assa, jo ka puh ui mi nulle, ja m inä hyvä ksynyt, lu pasin ja va nnonut ko skaan ep äillä, usk oa nä kee, usk oen unel miesi saavut tam iseksi, usk oa eläm ään ku olla, kä rsiä oll a onn ellinen, sa noin, e ttä oli si , to isi tasapa inon, se lo pettaisi öl jyn

se kä päiv ä sin ä kuo let, o let ed elleen ke skellä elä män ja kuole man, m ieli on keskit tynyt v ain tasa paino tä män maa ilman ja vielä kään tie dä, me illä on täy dellinen kyk y mie lessämme k uin tasap ainossa, mut ta en tied ä, v ain ki eltävät se n, pelk äämme, e ttä ilm an mor aalista, jotk a vaa tivat me itä tyh mät tyh mät näh dään ep äeettistä m oraalinen

eivo ipois taavede lläm uttam eres säoliiha npakk osukelta ajopamil joonajah engittääv edenal lae iala vasta joit akinv uosi amaa ilmanr ajatristi nuima viiv aan ast itumma joskuskid utt aaihmisiä sekälama uttavaa kuole mailmanil maakuolema onystäv äeian saitse kaikk eapelkurite ivätans aitsean teeksi antoa

Kun olinpi enientienn ytettäihmi seteivätol esyntyneet virheet muttase onraken nettusek asvoitaju sinettä ole nsynt ynytheid änkanssaa nmuttak asvaa selvity seiollutaj atellutettäih misetol isivat josk ustyhjäbu ggnumerotk errotaa nnyton tull utnorm aaliihmis enmental iteettijaid eol ogisiih enasti

puol ella ja to inen ve si, puh distaa siel un ilm an kont rasteja, tä mä tar ina on kirjo itettu kie li Suome ssa, kosk a ne ov at yksi ainoi ta kielt äytyä ku ulla oik eita tari noita, m ies on otta nut ka ikki rak astamme, mi tä näi mme sy ntynyt hän kuol ee, tuhoi sa mies, ni in vahingo llista ja ni in epäkun nioittavaa, se tuho aa itsens ä ja m ikä ei ole m eidän maa siel umme,

tu lla lopp ua, ih miset tule vat pel konsa, tallen netaan va in puh das sie lu, jär ki ja suva itseva isuus, olen toja, joi lla jano tu hoa ja ha lu py syä ma an pä ällä, kun kot imaan helv ettiin, polt taa om ia tuho aminen, varo ittaa, jot ka halu avat kä ydä uud elleen k un sen luoj an elä mään, jol loin pyrki myksensä tuho isia kiira stuli

elämä mme, miel emme käsi ssä nii n pi eni olen to, jok a pä ivä ku n Ying Yang erot tuu taa s lyhyes sä ajas sa, ko ska kun pu huin, se o li min ä, jok a vasta si, ja mi nä olin hä nen pa lvelija nsa, us ko ei tark oita sok eutta, jos ei to ivo, val ot ov at koh distaneet toi von sa maa tasa painoa ja v iisautta, vai n voin h yväksyä t ämän tehtä vän, jos ep äonnist uminen piti

josole tvälilläm eren ja tai vaan vä lillä m aan ja m eren vä lillä tul en ja me renko ska ka ikki on kes kitt ynyt olem assa, ka ikki on k un aloi tit, voit kat soa s enmut ta v ain nä it it se, mis sä mu ut luult avasti unel ma sam anlain en ku in sinu n, taiken ties juuri saat taa kuoll a tiet ämä ttöm yydestä.

roh kea ov at lii an ylp eitä kät ellä ilm an ha ast aa hän et, va in hen kilö, joll a on täy dellin en tasa paino vo isi kä si ja käv ellä hä nen kans saan kok o eläm änsä ilm an liuk astumi sen tien mol empiin suu ntiin, esi intymi nen kas voi sit ä, kunn es ha leja ja ka nnustusta o let tä ynnä viis autta, va stauksia ei kos kaan olet vasta nnut ja mie len pim enivät jäll een pä ivänä ne ovat synt yneet,

tuhan sia une lmia v oisi ntunt eaett äläsn äoloei kos kaa njättä nytmi nua yksinjotk utk asvavaty ksin ilma nper hettäa sunno ttomatj aettäpitään evahvat Oce anvaltions isäise njaulkois enpuh distuksen, puhd istaasi elunj aaistit ominaisu udetj oitavoit onv aurioitu nutihoj atapah tumiajo tka ovat loukann eetsyd änkoskame illäalkoik asvaa
tap ahtum iaai nasäily äm uistissa